3. marmatus

No ei nyt tänään niin mahdottomia...mutta......ärsyynnyn tiedon kulun nopeudesta ja kun se tulee aina samalta taholta :) Huvitti tuossa taannoin, kun tuolla naamakirjan puolella tuli esiin taas erään "läheiseni" viesti, että nyt sitten hänen kaverinsa, jonka minäkin kyllä tunnen erittäin hyvin, on liittynyt sosiaaliseen mediaan. Ja tämä tapahtui välittömästi, siis sekunnin päästä, heti kun ao. oli liittynyt. Jotenkin alkoi vaan hieman tulemaan sellainen olo, että joo..taas.. ei pääse tieto katoamaan. Mielestäni tämän liittyjän olisi ollut ehkä mukava haeskella kavereita itsekseen ja päättää, kuka saa kaveripyynnön ja sitten ei vähäisempi ehkä se ilo, että itse saa ilmoittaa olevansa mukana...Mutta hei, olenkohan minä itse nyt itsekäs, olisin ehkä itse halunnut löytää hänet feisbuukista ja pyytää kaverikseni, ilman mitään välikäsiä... Tämä "läheinen" kyllä yleensäkin tuntuu harrastavan koko suvun tietotoimistona olemista, varsinkin sukulaiset saavat "hälytyksen", jos jotain satun suunnitelmistani hänelle puhumaan, no yritän jo pitää varani, mutta kun en viitsi suoraan sanoa hänelle, vihjauksia hän ei ymmärrä, vaikka kuinka yrittäisi kantilta jos toiselta ilmaista, ettei ole tarpeellista kaikista asioista infota ympäri suomen niemen. Hän on kuitenkin ihan kiva tyyppi enimmäkseen, mutta tämä asia saa minut kyllä melkein raivon pintaan...tai se on sellainen inhottava olo tuolla taustalla...
Tämä juttu on sellainen, joka vaivaa ja en tiedä, miten saisin itseni suhtautumaan pehmeämmin asiaan. Olen niin sellaisen kasvatuksen tuotos, jossa painotettiin sitä, ettei toisten asioista kerrota ja toisten asioihin puututa, jos ei ole kyse jonkinlaisesta hädästä tms. vastaavasta. Minusta on ikävää, jos itselläni on joku kiva asia, josta haluan valikoidulle joukolle ystävistäni kertoa, niin siitä tietää jo kaikki, kas joku on jo kertonut ja itseltäni jää se kertomisen ilo, kun ystäväni sanoo, että joo, toinen sen asian oli jo eilen puhunut esim. puhelimessa. Siis mihin sitten tarvitsee yleensä mitään kertoa, kun kertoo vaan sille, joka kuitenkin sen tiedon pistää sumeilematta eteenpäin..haloo..ei tarvitse soitella, ei sähköpostia, ei naamakirjaa, ei tekstaria... siis yksi "ystävä" riittää! Arrghh..

Mutta kaikesta huolimatta pää pystyyn, helpotaa vain laittaa näitä ajatuksia riveille, tääkin kai on tuota samaa "rollausta" vai... mutta kun en halua pahoittaa kenenkään mieltä...no en tiedä, mikä on viisasta..

2. marmatus

Että sitten ärsyttää, kun sovit viraston virkailijan kanssa, että hän lähettää sinulle sähköpostitse lausunnon, jonka sinä tarvitset toista virastoa varten, niin se tulee vasta viikon kuluttua. Ja kyse on vaan yleisluontoisesta lausunnosta, jonka virkailija kirjoittaa tietotekniikallaan ja lämäsee siihen vaan sähköisen allekirjoituksen. Sinä olet jo viikoa aiemmin varannut kaikki muut paperit, jotka pitää sinun laittaa siihen toiseen virastoon, näin se vaan asian loppukäsittely viivästyy viikolla. Ei vaan oikein mene jakeluun tämä...Oletko sinä vaan liian hoppuinen ja voihan olla, ettet tiedä sitä asioiden määrää, mikä virkailijoilla on hoidettavana, mutta ei pitäisi sitten luvata mitään aikaa, jos ei pysty pitämään lupauksiaan.

1. marmatus

Niinkuin kuvauksessa on, tämä blogi toimii purkupankkina kaikenmaailman ajatuksille ja ärsyttäville asioille, mikä nyt sitten milloinkin sattuu kolahtamaan nurjalle puolelle sisintä.
No, nyt sitten jotenkin alkoi tämä joulun kahden puolen oleva tohina  mietityttämään, olisiko, kun vielä joitain joulun rippeitä tässä juuri raivailin pois. Onhan se mukavaa tuo joulu, mutta kun siitäkin tehdään jonkinlainen suorituksen paikka. Varsinkin, kun toisaalta puhutaan perinteistä ja niiden vaalimisesta, mutta toisaalta markkinavoimat tai mitkä voimat lienevätkin, suunnittelevat jo tulevan joulukauden värit ja tilpehöörit. Nyt trendinä tuntui olevan, että hoppeeta ja valkoista se olla pitää...ei muu ole mitään... no, siitähän sitten ongelmaa tulee, kun entiset ihanat kultakoristeiset käsinpuhalletut lasipallot eivät enää toimikkaan. Joku nyt sitten sanoo, että eihän sitä tarvitse trendien mukaan mennä... mutta kun me naiset vaan olemma niin herkkiä ulkoisille vaikutteille, niin minkäs teet..on hankittava hopeakoristeiset pallot ja muut vermeet, koska ne sopivat paljon paremmin valkoisten lyhtyjen pariksi, jotka oli pakko hankkia, kun entiset olivat menneet tosi huonoiksi jo vuosien saatossa. Ja ne valkoiset lyhdyt olivat kaikista kauniimmat koko valikoimasta ja niin nätisti laitettu kaupassa esille niiden hopeakoristeisten pallojen ja valkoisten led-valojen kanssa.  Joulun ajan koristelustakin on tullut jo sitä sisustamista, blogit ja lehdet ym. ovat pullollaan kuvia siitä, miten kukin on luonut uuden joulusisustuksen. Ai kun ihana..huokailu kuuluu kuvien ja kirjoitusten läpi...tulee melkein allergiseksi sanalle ihana...Kyllä siinä heikompi osainen on sitten hieman paineessa, kun kukkaro ei antaisi oikein periksi uutuuksille ja työkaverit vaan toitottavat, missä kaupassa niitä kaikkein ihanimpia somistuksia on ja esittelevät sitten hankintojaan.
Niin sitä sitten tavaraa tulee lisää huusholliin ja sinne se punaisissaan loistava puolimetrinen tonttupoikakin unohtuu vaatehuoneen ylimmäiselle nurkkahyllylle viettämään jouluaan ypöyksin...onko reiluu...eikö olisi mukavampaa tukeutua niihin entisiin joulutunnelman luojiin, mitä aikojen saatossa on tullut hankkineeksi..tuttua ja turvallista näiden maailman melskeiden keskellä...no mistä vinkkelistä asioita katsoo...