Nyt on käynyt niin ettei ole ehtinyt marmattamaan pitkään aikaan. Oikeasti asiat ovat olleet sen verran hyvin ettei aiheita ole oikein ollut. Jotain pienempää, mutta en ole vaivautunut isommin palstalle kirjoittelemaan. Syy, miksi on mennyt hyvin on siinä, että sain kaiken vaivan päätteeksi vihdoinkin työasiat kuntoon, terveyskin on ollut suhteellisen kunnossa ja kotona on ollut ihan lutuista. Oho, onkohan näin..
No nyt on taas tukirankaongelmat ilmaantuneet kehiin, linkuttaa sinne, lenkottaa tänne koko kroppa. Tapasin sen tiimoilta sellaisen lääkärismiehen, joka oli vankasti sitä mieltä, että omapahan on vikasi, et ole tehnyt vatsaliikkeitä etkä liikkunut muutenkaan tarpeeksi..no joo, osittain pitää paikkansa, mutta hänelläpä ei ollut mitään hajua siitä, mitä kaikkea muuta ongelmaa on muunmuassa jaloissa ollut tällä välillä. En jaksanut alkaa selittämään, mieli teki vaan sanoa että kirjoita nyt vaan jotain helpottavaa, että pystyn aloittamaan niitä hiiop ylös, huuooh alas liikkeitä ja pystyn hoitamaan työt. Ohjeita liikkkeisiin on niin paljon, että niillä tapetoisi koko huushollin seinät. Sinnehän ne pitäisikin ripustella, ettei vaan unohtuisi tällaiseltakaan jumppaajalta, joka haluaa tehdä muutakin kuin väännellä epätoivoisesti itseään lattian pinnassa kaiket illat. Siis kai ihmisellä on kuitenkin oikeus tehdä elämästään omanlaisensa, kyseessä ei kuitenkaan ole mikään päihteiden käyttö eikä muutenkaan mikään turmiollinen elämä. Haluaa vaan harrastaa ja elää nämä vuotensa niin, että korvien välissäkin tuntuu hyvältä ja jaksaa miettiä asioita ja olla luova ajatusmaailmaltaan. Minkä sille voi, ettei siihen kategoriaan kuulu ylenmääräinen hyppely jumpissa ja zumbissa ja mitä ihmeitä sitä nykyisin onkaan. Tykkään kyllä käydä kävelylenkeillä ja liikkua luonnossa ja hikiliikuntakin on paikallaan mm. kuntosalilla, MUTTA jos ei kroppa niihin sopeudu enää niin mitäs sitten. Olen vesijumpasta pitänyt tosi paljon, mutta sekään ei sovi selälleni jostain syystä. No nyt joku ajattelee, että eihän se itse halua kuntoutua, minä olen erimieltä, halua olisi, mutta on niin tukossa tiet mieleisten liikuntamuotojen suhteen, että ei jaksa edes enää ajatella, mikä olisi kropalle sopivaa, kokeilen jotain ja aina tulee takapakkia. Kyllä kai se iltajumppa olohuoneen matolla olisi parasta, mutta juuri sitä ei voi tehdä kuin muutaman viikon ajan, kun tympäännyttää niin vietävästi. Olen minä ennen ongelmia liikkunut tosi paljon, pelaillut sulkista, joka päivä kävellyt 10 kilsaa, vesijumpannut, kuntomittauksissa saanut hyvät tulokset, ettei se liikunta sinänsä vierasta ole. Olen vaan vauhdikkaampien lajien viemä ja nyt ei kroppa niitä hyväksy, piste. Eipä tässä muuta tällä erää, jalka on puujalan tuntuinen ja taitaa jo päässäkin puuduttaa tämä jatkuva kipuilu ja päivästä toiseen raahautuminen, mutta enpä anna periksi, onneksi perimänä on saatu pohjimmiltaan mukautuva ja positiivinen luonne, että eipä uskoisi näistä kirjoituksista päätellen.. soon moro..eteenpäin mennään :)
